Täällä Jerusalemissa ei koiran ulkoiluttaminen ole läheskään niin tavallista kuin Tel Avivissa. Siellä isot rotukoirat kulkevat ryhdikkäinä ja ylpeinä rantabulevardeilla happihyppelyllä. Koirien omistajatkin yleensä lenkkeilevät jossakin lähimaastossa hihna kädessään. Jerusalemissa koiran ulkoiluttaminen tapahtuu näin:
Naapurin ovi käy aamuvarhaisella. Herään viimeistään siihen, kun naapurin pyylevä rouva huutaa asuntonsa ovelta käytävään papi-papiii-boi-boiii. Tiedän, että rouvan koira on lähtenyt aamukävelylle palaamatta kotiin. Koira on oppinut, että tätä kotiintulokutsua ei tarvitse noudattaa, sillä noin puolen tunnin kuluttua kuuluu taas oven läiskettä ja rouvan nuhruinen poikaystävä huutelee vihellyksen siivittämänä ovella papi-papi-boi-boiii...
Koiran nimi on siis Puppy. Pentuiän hän on kuitenkin jo ohittanut, sillä olen nähnyt samaisen valkoisen karvapallon lyllertävän rappuja jo kolmatta vuotta. Koirat tuppaavat muistuttamaan omistajiaan. Varsinkin sapattiaamuisin herään yleensä siihen, kun koiran kroonisesti väsähtäneen näköinen isäntä laahautuu ulos ja huutelee makuuhuoneeni ikkunan alla papi-papi-boiiii-boiiii (tule-tule). Viime sunnuntaina suunnittelin pudottavani kukkaruukun ikkunani alla mekastavan naapurini päähän, kun meteli ei tuntunut lakkaavan lainkaan ... se olisi voinut olla isku suoraan tajuntaan, herättäen hänet kroonisesta väsymyksestään ...
Olen kuitenkin tuttavaani onnekkaampi, sillä asun toisessa kerroksessa ja talon ulko-ovi on yleensä auki. Joskus tuuli lämäyttää sen kiinni, ja silloin Papi ulkoilee käytävässä. Kotiin tullessa kannattaa olla tarkkana, sillä lattialaatat ja papin jätökset ovat suunnilleen samaa värisävyä, joten näköhavainto vaarasta tulee usein liian myöhään. Tuttavani sen sijaan asuu 17. kerroksessa. Hänen talonsa käytävässä on kokolattiamatto ja sieltä pitää kulkea alas hissillä. Hänen naapurinsa koira ei osaa käyttää hissiä, joten koira ulkoilee vain 17. kerroksen käytävässä. Selvä markkinarako koirakouluille opettaa koirat kuivakäymälän käyttäjiksi. Taloyhtiön kuukausimaksu tosin saattaa nousta, jos koirien kuivakäymälät asennetaan kaikkien talojen käytäviin koiranomistajien varalta.
03/11/2008
04/09/2008
Kesä mennyt on...
Tajutonta, edellinen bloggaukseni on näköjään helmikuulta ... olen kyllä kirjoitellut kaikenlaista, mutta jostain syystä ei ole tullut laitettua mitään niistä tänne ... julkinen anteeksipyyntöni siis.
Oli mukava käydä kesällä Suomessa, vaikka kesän ilmat eivät olleetkaan minun makuuni. Sadetta ja syksyisen viileää jo heinäkuussa. Heinäkuussa oli tosin yksi loistava viikonloppu sekä sään, paikan että sisällön osalta. Olimme Royn kanssa Posion Lapiosalmella 70° North, One Christ –tapahtumassa. Se oli kristillinen motoristikokoontuminen, josta on tarkoitus tulla vuosittainen tapahtuma. Koolla oltiin nyt ensimmäistä kertaa 70:llä leveyspiirillä. Virallista poronkasvatusaluetta siis. Meitä oli kaikkiaan reilut kaksikymmentä - pyöriäkin toistakymmentä kappaletta. Osallistujat tulivat Gospel Riders ja Preachers -kerhoista. Kirkollisesti edustettuina olivat helluntailaiset, luterilaiset, metodistit ... – yhteiskristillinen tapahtuma siis. Sellaisesta meikä pitää, en jaksa ”vain meidän kirkossa pelastuu” –meininkiä missään muodossa.
Miehet kilpailivat ”leikkimielisissä” kilpailuissa. Tiedättehän äijät, aina hampaat irvessä ja tosissaan joka asiassa – paitsi siivouksessa ja kotitöissä ... Yksi nainenkin oli mukana kisassa ja pärjäsi hyvin miesten joukossa. Viikonloppuun kuului myös patikointia läheiseen kanjoniin sekä yhteinen ajoretki Posion keskustaan. Raavaat äijät nahkatakeissaan vaniljajäätelötötteröt kourassa, parta tahmeana ja suupielet valuvina kuin kolmevuotiaat. Makkaranpaisto ja saunominen tietysti kuuluivat suomalaiseen kesäkokoontumiseen. Iltanuotiolla motoristit päivittelivät Turun sinapin myymistä ruotsalaisille. Piilotin vaivihkaa turunsinappipötköni, isänmaallisemmat olivat näköjään ostaneet Auraa ...
Uimapuolella kunnostauduin: uskaltauduin uimaan useamman kerran, vaikka vesi olikin kuulemma vain 16 asteista. Sentään kunnon suomalainen, vaikka sinappivalintani menikin pieleen. Sen voi ehkä laittaa ulkosuomalaisen tietämättömyyteni piikkiin - viisitoista vuotta ulkomailla, täytynee alkaa seurata tarkemmin Kauppalehden sivuja. Miesten saunamökki pysyi kuin pysyikin liikkumatta perustuksillaan, vaikka lauteilla varmaan ajettiin puheiden muodossa tuhansia kilometrejä. Muistan vieläkin Lähetyslentäjien kesäleirin joskus 90-luvulla. Kihlströmin Kille totesi siellä, että ”äijillä oli lauteilla niin kovat lentojutut, että saunakin lensi monta metriä.”
Roy räppäilee Hondallaan vielä Suomessa. Minä lasten kanssa olen nauttinut jo kolmatta viikkoa lämmöstä. Jerusalemissa oli tänäänkin 32C ja vihreä on muuttunut ruskeaksi.
Maan vesitilanne jatkuu huonona; pohjaveden pinta laskee, Kuollut meri jatkaa kuolemistaan ja Genetsaretin järvessä on pinta niin alhaalla, että kohta jäävät Negevin tomaatit keinokastelematta. Säännöstelyä ei kuitenkaan ole täällä vielä ollut, mutta palestiinalaishallinnon alueillahan se on arkipäivää.
Suomessa kannattaisi ehkä alkaa jo opiskella banaanien kasvatusta ja rakennella kasvihuoneita viinirypäleille. Suomen Lapissa kasvatellaan kohta maissia ja vehnää ja Uudellamaalla appelsiineja.
Oli mukava käydä kesällä Suomessa, vaikka kesän ilmat eivät olleetkaan minun makuuni. Sadetta ja syksyisen viileää jo heinäkuussa. Heinäkuussa oli tosin yksi loistava viikonloppu sekä sään, paikan että sisällön osalta. Olimme Royn kanssa Posion Lapiosalmella 70° North, One Christ –tapahtumassa. Se oli kristillinen motoristikokoontuminen, josta on tarkoitus tulla vuosittainen tapahtuma. Koolla oltiin nyt ensimmäistä kertaa 70:llä leveyspiirillä. Virallista poronkasvatusaluetta siis. Meitä oli kaikkiaan reilut kaksikymmentä - pyöriäkin toistakymmentä kappaletta. Osallistujat tulivat Gospel Riders ja Preachers -kerhoista. Kirkollisesti edustettuina olivat helluntailaiset, luterilaiset, metodistit ... – yhteiskristillinen tapahtuma siis. Sellaisesta meikä pitää, en jaksa ”vain meidän kirkossa pelastuu” –meininkiä missään muodossa.
Miehet kilpailivat ”leikkimielisissä” kilpailuissa. Tiedättehän äijät, aina hampaat irvessä ja tosissaan joka asiassa – paitsi siivouksessa ja kotitöissä ... Yksi nainenkin oli mukana kisassa ja pärjäsi hyvin miesten joukossa. Viikonloppuun kuului myös patikointia läheiseen kanjoniin sekä yhteinen ajoretki Posion keskustaan. Raavaat äijät nahkatakeissaan vaniljajäätelötötteröt kourassa, parta tahmeana ja suupielet valuvina kuin kolmevuotiaat. Makkaranpaisto ja saunominen tietysti kuuluivat suomalaiseen kesäkokoontumiseen. Iltanuotiolla motoristit päivittelivät Turun sinapin myymistä ruotsalaisille. Piilotin vaivihkaa turunsinappipötköni, isänmaallisemmat olivat näköjään ostaneet Auraa ...Uimapuolella kunnostauduin: uskaltauduin uimaan useamman kerran, vaikka vesi olikin kuulemma vain 16 asteista. Sentään kunnon suomalainen, vaikka sinappivalintani menikin pieleen. Sen voi ehkä laittaa ulkosuomalaisen tietämättömyyteni piikkiin - viisitoista vuotta ulkomailla, täytynee alkaa seurata tarkemmin Kauppalehden sivuja. Miesten saunamökki pysyi kuin pysyikin liikkumatta perustuksillaan, vaikka lauteilla varmaan ajettiin puheiden muodossa tuhansia kilometrejä. Muistan vieläkin Lähetyslentäjien kesäleirin joskus 90-luvulla. Kihlströmin Kille totesi siellä, että ”äijillä oli lauteilla niin kovat lentojutut, että saunakin lensi monta metriä.”
Roy räppäilee Hondallaan vielä Suomessa. Minä lasten kanssa olen nauttinut jo kolmatta viikkoa lämmöstä. Jerusalemissa oli tänäänkin 32C ja vihreä on muuttunut ruskeaksi.Maan vesitilanne jatkuu huonona; pohjaveden pinta laskee, Kuollut meri jatkaa kuolemistaan ja Genetsaretin järvessä on pinta niin alhaalla, että kohta jäävät Negevin tomaatit keinokastelematta. Säännöstelyä ei kuitenkaan ole täällä vielä ollut, mutta palestiinalaishallinnon alueillahan se on arkipäivää.
Suomessa kannattaisi ehkä alkaa jo opiskella banaanien kasvatusta ja rakennella kasvihuoneita viinirypäleille. Suomen Lapissa kasvatellaan kohta maissia ja vehnää ja Uudellamaalla appelsiineja.
04/02/2008
Snow in the Middle East
We recently had some snowfall in Jerusalem. My family wanted to contribute a symbol for peace and dialogue in this troubled region of Middle East: Three snowmen - an Orthodox Jew, a Palestinian and a Christian - hand in hand in front of our house in Jerusalem. We work with a Finnish church organisation. Our message is not only to the people in Jerusalem, but to everyone around the world: Let’s enjoy the life together.
PS. We entered this photo to a snow art competition in Helsinki and got the second prize. Thanks to everyone for your votes!! Also, one of the Swiss Jewish weekly magazines published it in February.
Subscribe to:
Posts (Atom)