Olimme toista kertaa oliivinkeruutalkoissa Öljymäellä. Lapsetkin tulivat ja pyysivät kavereitakin mukaan töihin. Oli hauska seurata nuorten puuhastelua ryhmänä öljypuun kimpussa. Selvästi näkyi kuka oli joukon johtaja ja ketkä seuraajia. He olivat selvästi joukkuepelaajia. Muutama nuorista keskittyi kaksistaan yhden puun putsaamiseen, viihtyen selvästi mielummin pienessä joukossa. Lapsena saatu malli talkoohengestä ja vapaaehtoistyöstä toivottavasti säilyy aikuisenakin, ainakin kynnys osallistua pitäisi olla matalammalla.Nuoret olivat edellisenä päivänä kaduilla halauksia -kyltin kanssa (free hugs). Ihmiset saivat tulla halaamaan, samaan tapaan kuin Suomessa teekkarit joskus ovat järjestäneet tempauksia. Koulun rehtori ei vain katsonut toiminnan täyttävän kriteereitä, jotta siinä vietetyn ajan olisi voinut lukea sosiaalisessa työssä kerätyiksi tunneiksi. Olen eri mieltä. Fyysisiä ja sosiaalisia kontakteja varmasti syntyi. Paranna maailmaa halaamalla yksinäisiä ja syrjäytyneitä tai muuten hellyyden tarpeessa olevia. Loistavaa diakoniaa!
Luterilaisen Maailmanliiton tontilla Öljymäellä on 800 oliivipuuta. Satunnainen ohikulkija kerää sadosta puihin jääneet oliivit ja ehkä vähän enemmänkin. Oliivit viedään puristettavaksi Beit Jalan puristamoon, ja saatu öljy pullotetaan sen jälkeen käsin tehtyihin pulloihin. Niitä myydään sitten ulos Augusta Viktoria -sairaalan hyväksi. Rahat menevät kassaan, mistä maksetaan vähävaraisten potilaiden sairaanhoito.Minäkin ostan öljyä. Jos joku minun panoksellani saa vaikka munuaisdialyysin - ajatus sen mahdollisuudesta saa minut hymyilemään. Itselle pienellä asialla voi olla suuri merkitys jollekulle toiselle. Elämä koostuu pienistä asioista - lähimmäisen rakastamisesta. Ei siksi että minä rakastaisin, vaan Jumala minun kauttani.
