Kalan vatsassa

Jaffon Immanuel -kirkossa on ikoni, joka esittää Joonaa kalan vatsassa. Ikoni on sininen ja kalan vatsa litteä ja suuri. Katselin ikonia ja kuvittelin, miten Joona nousi Jaffosta Tarsisiin menevään laivaan. Hän halusi matkustaa meren yli pois Herran ulottuvilta, kun Herra kutsui häntä Niniveen.

Seuraavana aamuna istuin rannalla ja tähyilin merelle. Valasta tai muutakaan suurta kalaa ei ollut näkyvissä. Joku laiva seilasi kaukana horisontissa. Kuvittelin olevani kalan tahmeassa ja tunkkaisessa vatsassa, tulisinkohan merisairaaksi vai potisinko ahtaan paikan kammoa. Kolme päivää - sytyttäisin vatsan pimeydessä kynttilän, kiipeäisin kalan nieluun ja sitä kautta sen suuhun. Kuvittelen kalan hetulaisen suun - se tuntuisi varmaan samalta kuin kulkisi autoa pesevien harjojen läpi huoltoseman pesupaikalla. Jumala käski kalan oksentaa kuivalle maalle ja kala totteli. Pääsisin rannalle uimatta ja kala palaisi syvyyksiin ....

Joskus tuntuu kun olisi kalan vatsassa. Elämä on tahmeaa ja pimeää, mutta Jumala varustaa meidät kynttilöillä pimeässäkin. Hän voi nostaa syvyyksistä kuivalle maalle. Kun omat voimat eivät riitä poispääsyyn kalan vatsasta, hän voi järjestää senkin - vaikka oksennuttamalla.

Jerusalemissa ei ole valaita, ja torilla myytävät suuret kalatkin ovat jo kuolleita. Eivät ne minua nielaise. En noussut laivaan Jaffosta, vaan palasin takaisin Jerusalemiin - minun Niniveeni.