Kahden päivän sekametelisoppa

Kartoitamme mahdollisuutta laajentaa kummiohjelmaa kuurojen keskuuteen. Kolkuttelemme kuurojen pastorin kanssa erään naisen ovella, mutta hän ei ole kotona. Ei onnistu tänään, mutta ehkä joku toinen päivä. Havittelemallamme naisella on verkostoja kuurojen parissa.

Ostan tutulta kauppiaalta muutaman dvd:n ja kyselen viimeiset kuulumiset. Tyypillisen pessimististä tulevaisuuden hahmottelua. Hallituksen touhut palestiinalaisvaltiosta eivät kiinnosta. Mikään ei muutu ainakaan parempaan syyskuun 23. jälkeen, hän toteaa.

Paikallisessa kahvilassa kauniisti hunnutetut naiset käyttelevät langattomassa verkossa FaceBookia ja chattailevät netin kautta ties minne. Ehkä muurin toiselle puolelle, Eurooppaan tai Gazaan. Internet onneksi mahdollistaa kommunikoinnin piikkilangoista ja muureista huolimatta. Jäätelöjuomat pilleineen ovat moderneja. Oma jäätelöjuomani maistuu kamalalta punaisine siirappeineen. Viikon lisäaineannos tulee nieltyä kerralla.

Jamaal -kauppias haluaisi myydä minulle kaneja häkistään 18 NIS (4e) /kilo. Ankat ja kyyhkyset maksavat 25 NIS (5e)/2 kpl. Munivat kuulemma munan päivässä, joten kannattava ostos. Jätän ne kuitenkin häkkiinsä, jossa ne näyttävät köllöttelevän hyvin ruokitun ja tyytyväisen näköisinä. En raaskisi syödä pupuja kuitenkaan.

Koulussa tapaan erään kummiohjelmassani olevan kummilapsen ja juttelen niitä näitä myös koulun henkilökunnan kanssa. Kättelyjä ja halauksia. Arabikahvia. Pessimististä tulevaisuuden hahmottelua. Syyskuun 23. ei tuo muutosta, on yleinen mielipide. Joku mainitsee kolmannen intifadan mahdollisuuden. Palestiinalaisvaltion mahdollisuuteen ei uskota. Nappaan nopean lounaan katukioskista. Perunat ovat liian rasvaisia syötäviksi ja maistuvat kalalle.

Paikallisessa ostoskeskuksessa ihastelen laukkuja. Vaikea valinta. Tingin alennusta ja saankin. Päädyn punaisen laukun omistajaksi.

Bussi on hyvin ilmastoitu ja tukka lepattaa tuulessa. Checkpointilla on kaksi jonoa, joista kumpikaan ei liiku yhtään. Paljon nuorisoa, hunnutettuja opiskelijoita ja työssäkäyviä, jotka seisovat jonossa aamuin illoin. Päätämme ottaa kollegan kanssa service- taksin toiselle checkpointille, josta liikenne sujuu onneksi ongelmitta ja päädymme muurin takaa takaisin Jerusalemiin.

Seuraavana päivänä checkpoint on kiinni, ja ajan taas ylimääräisen mutkan toiselle tarkastuspisteelle päästäkseni muurin toiselle puolen. Auton turvakoodisysteemi temppuilee. Keskustelua koulujen opetussuunnitelmista ja kummiohjelmasta. Arabikahvia. Kesän aikaisia kuulumisia puolin ja toisin. Muutama tuttava on työttömänä. Olisiko töitä, tiedänkö ketään joka voisi auttaa. Epävirallista poliittista keskustelua ja pähkäilyä. Harmaita tulevaisuuden kuvia, kukaan ei tunnu uskovan YK.n tekemisiin ja tekemättä jättämisiin. Amerikkalaisvastaisuutta. Poliisi pysäyttää ja kysyy ajokorttia.

Päivittelen katujen roskaisuutta ja koulujen piittaamattomuutta ympäristökasvatuksesta. Mukanani on eräs uusi kollega, jolle esittelen ajaessani paikkoja ja puhun varmasti kaikenlaista soopaa. Auton turvakoodisysteemi temppuilee taas ja ilman koodia auto ei käynnisty.

Haen matkalla oliiviöljykanisterin paikallisesta öljynpuristamosta. Checkpoint on edelleen kiinni ja ajan taas ylimääräistä päästäkseni toiselle. Muuria on rakennettu kesän aikana lisää. Öljykanisteri on huonosti kiinni, ja osa öljystä läikkyy autoon kuoppaisella ja mutkaisella tiellä. Vähennän kaasua. Katukioskin poika on alentanut hintojaan viime käynnistäni, tai ehkä olen päässyt vakioasiakkaan hinnoille. Kana ja salaatti käärittynä ohueen leipään maistuvat hyvälle ilman ylimääräisiä rasvoja.

Checkpointilla on jonoa, mutta kaikki sujuu ongelmitta. Kukaan ei kysele mistä tulen ja miksi. Nuori sotilastyttö melkein hymyilee. Ajan kollegan kotiinsa tavaroineen ja juutun ruuhkaan.

Kuuntelen turvallisuusluentoa kahvia ryystäen ja uusia punaisia sandaalejani ihastellen. Istun kollegan henkisenä tukena, kun hän autoilee ensimmäistä kertaa paikallisessa liikenteessä. Koetan muistella milloin itse ajoin ensimmäistä kertaa autoa ulkomailla. Se oli kai Tansaniassa kauan sitten. Telkkarin ja nojatuolin tunkemista autoon ja pois. Tunaroimme autoa pakatessa pitkän aikaa, ja korealainen mies odottaa kyllästyneen näköisenä, koska on jumissa automme takana. Hän ei tarjoa apuaan, joten pähkäilemme kaikessa rauhassa.

Tuttava lähettää tekstarin ja kysyy haluanko tulla kuuntelemaan Kenian suurlähettilään luentoa ensi viikolla. Esittelen kaupungin itäpuolta Suomesta tulleille vierailijoille. He haluavat tietää olemmeko varmasti nyt Itä-Jerusalemissa. Jotkut eivät koskaan ylitä länsipuolelta itäpuolelle. Lähi-idän arki on politiikkaa ja uskontoa. Uskonto Lähi-idässä on politiikkaa.

Kirjoittelen raportteja ja koetan ummistaa korvani alakerran melulta. Siellä on käynnissä lastenleiri. Avoimesta ikkunasta kuuluu ilotulituksia. Ehkä muslimihäät.

Itäpuoli kaupungista alkaa herätä eloon muslimien perjantaisen vapaapäivän jälkeen. Sapatti on alkanut ja kaupungin juutalainen puoli on vuorostaan hiljentynyt. Alakerran lapset sen sijaan eivät ole hiljaa. Uskomaton meteli. Pakko lähteä ulos ...