Gospel Riders avaus Jerusalemissa

Gospel Riders on kristillinen moottoripyöräkerho. Jäseniä Suomessa on noin 650, joista viisi - Seppo Käpynen, Hannu ja Pirkko Häivölä, sekä Pike ja Mika Saarinen - olivat mukana Gospel Ridersien Jerusalemin osaston avajaisissa joulukuun 12. päivä. Jerusalemin kerho on osa Suomen Lähetysseuran ja Jordanian ja Pyhän maan luterilaisen kirkon (ELCJHL) työtä. Idea kerhon perustamisesta Jerusalemiin oli Roy Rissasen, joka toimii kerhon presidenttinä.

Gospel Riders -kerhon tavoitteena pyhällä maalla on toimia sekä arabien että juutalaisten parissa. Kaikki kerhon säännöt hyväksyvät ovat tervetulleita mukaan toimintaan. ELCJHL:n piispa Dr. Munib Younan mainitsi pitävänsä erityisesti Mikan ja Piken nahkaliivien selässä olevasta tunnuslauseesta: "Ei ole pyhimystä ilman menneisyyttä, eikä syntistä ilman tulevaisuutta."

Piispan mukaan kristillinen moottoripyöräkerho voi Jerusalemissa palvella nuorten aikuisten ja miksei vanhempienkin seurakuntalaisten parissa. "Varsinkin nuoria on vaikea saada sunnuntaiaamuna hereille ja kirkkoon. Kristilliseltä pohjalta toimiva kerho on tavallisesta seurakuntatoiminnasta poikkeava foorumi, joka voi tavoittaa väkeä myös seurakunnan ulkopuolelta. Se voi toimia dialogin työmuotona eri uskontojen parissa."

Roy Rissanen haluaa nähdä kerhon toiminnan osana Lähetysseuran rauhan ja sovinnon työtä. "Toiveenamme on myös palestiinalaisalueilla tapahtuva toiminta, mahdollisesti endurotyyppinen kerho nuorille seurakunnan puitteissa. Liikkumisrajoitukset Länsirannan ja Israelin välillä hankaloittavat yhteistyötä, joten meidän pitää mennä itse muurin toiselle puolen", Roy sanoo.

Lähetysseuran Shalhevetjah -keskuksella vietettyjen avajaisten lopuksi muutama onnekas pääsi pyöräilemään, loput seurasivat autolla. Seuraavana päivänä kaikki Suomen kerholaiset pyörähtivät Öljymäellä ja Vanhassa kaupungissa pyörän selässä. Pike totesi, "ettei ihminen ole koskaan liian vanha kokeakseen jotain uutta. Öljymäeltä näkyivät alhaalla öisen Jerusalemin valot, ajoimme sisään Vanhaan kaupunkiin Jaffo -portista ja ulos Siionin portista. Upea kokemus!"

Ennen kotimaahan paluutaan Suomen kerholaiset saivat tilaisuuden osallistua kokoontumisajoon Tel Avivin lähistöltä Aradiin. Kerholaiset osallistuivat myös Lähetysseuran diakonia- ja katulähetystyöhön Tel Avivissa. Joulupukkiakin ehdittiin kyytiämään Jerusalemissa Gospel Ridersien toimesta. Palvelutehtävässä kun ollaan.

Jerusalemin sypressimetsästä rauhan ja sovinnon työhön

Kohta lähdemme Jerusalemissa havupuun hankintaan. Sinne pitää lähteä jo aamulla seitsemältä, sillä parhaat sypressit viedään heti aamusta. Sahaa tai kirvestä ei tarvitse mukaan raahata, sillä Jerusalemin kaupunki pitää huolen hakkuupuolesta. Jokavuotiseen tapaan kaupunki lahjoittaa kaikkien kristittyjen järjestöjen perheille joulusypressin. Koonkin saa toivoa. Kaunis kädenojennus näin suuren juhlan alla juutalaisilta isänniltä.

Muslimit viettävät joulun alla adhaa - uhrijuhlaa - sen muistoksi, että Aabraham oli valmis uhraamaan poikansa Ismaelin Jumalalle. Juutalaisten joulukuinen juhla puolestaan on hanukkah. Lapset leikkivät hanukan aikaan hyrrillä, joissa on neljä kirjainta. Kirjaimet ovat lyhennys sanoista "suuri ihme tapahtui täällä." Ihme viittaa temppelin öljyyn, joka makkabilaissotien aikaan paloi päivän öljyllä kahdeksan päivää temppelin kynttelikössä.

Hanukkajuhlan symboli on 9-haarainen kynttelikkö, johon syttyy juhlan edetessä yksi kynttilä lisää pimeän tullen. Kaupungintalon pihalla on jättikokoinen kynttelikkö ja vaikka joulua ei vietetäkään juutalaisella puolella, koristevaloja on Jerusalemissa enemmän kuin Aleksin joulukadulla Helsingissä. Arabikristittyjen kaupat myyvät joulutavaraa suklaakoristeista ja muovikuusista aina puhallettaviin joulupukkeihin, pukkinaamareihin ja tonttulakkeihin.

Kristittyjen ihme tapahtui Betlehemin paimenten kedolla kaksituhatta vuotta sitten. Jeesuksen syntymäsijoille matkustaa tänäkin jouluna bussilasteittain ihmisiä. "Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti (Luk.2:10-11,15)."

Tämän päivän Bethlehem on Länsirannan puolella ja kaikki eivät pääse Länsirannan ja Israelin erottavan muurin toiselle puolelle. Viisaiden miesten matkatessa tähti oppaanaan ei ollut turistibusseja eikä muuria, mutta sen sijaan maantierosvoja ja roomalaisia. Minä pääsen Bethlehemiin. Hebronin tie Jerusalemista on koristeltu jouluvaloin. Voin laulaa paimenten kedolla joululauluja ja tunkea itseni sen jälkeen täpötäyteen joulukirkkoon.

Betlehemin kristityltä lihakauppiaalta ostamani kinkun kuljetan kotiin moottoripyörän tarakalla. Odotan check pointilla , että sotilas sukeltaa tutkimaan reppuni syvyyksiä, ja kuvittelen hänen ilmeensä, kun repun sisällöksi paljastuu saastainen sikalasti. Pettymyksekseni meitä ei pysäytetä lainkaan. Joulupöytään haen juutalaiselta torilta sen possun seuraksi kalkkunan. Joulupöydässämme tehdään rauhan ja sovinnon työtä: arabiporsasta ja juutalaista kalkkunaa.

Oliiveja ja halauksia

Olimme toista kertaa oliivinkeruutalkoissa Öljymäellä. Lapsetkin tulivat ja pyysivät kavereitakin mukaan töihin. Oli hauska seurata nuorten puuhastelua ryhmänä öljypuun kimpussa. Selvästi näkyi kuka oli joukon johtaja ja ketkä seuraajia. He olivat selvästi joukkuepelaajia. Muutama nuorista keskittyi kaksistaan yhden puun putsaamiseen, viihtyen selvästi mielummin pienessä joukossa. Lapsena saatu malli talkoohengestä ja vapaaehtoistyöstä toivottavasti säilyy aikuisenakin, ainakin kynnys osallistua pitäisi olla matalammalla.

Nuoret olivat edellisenä päivänä kaduilla halauksia -kyltin kanssa (free hugs). Ihmiset saivat tulla halaamaan, samaan tapaan kuin Suomessa teekkarit joskus ovat järjestäneet tempauksia. Koulun rehtori ei vain katsonut toiminnan täyttävän kriteereitä, jotta siinä vietetyn ajan olisi voinut lukea sosiaalisessa työssä kerätyiksi tunneiksi. Olen eri mieltä. Fyysisiä ja sosiaalisia kontakteja varmasti syntyi. Paranna maailmaa halaamalla yksinäisiä ja syrjäytyneitä tai muuten hellyyden tarpeessa olevia. Loistavaa diakoniaa!

Luterilaisen Maailmanliiton tontilla Öljymäellä on 800 oliivipuuta. Satunnainen ohikulkija kerää sadosta puihin jääneet oliivit ja ehkä vähän enemmänkin. Oliivit viedään puristettavaksi Beit Jalan puristamoon, ja saatu öljy pullotetaan sen jälkeen käsin tehtyihin pulloihin. Niitä myydään sitten ulos Augusta Viktoria -sairaalan hyväksi. Rahat menevät kassaan, mistä maksetaan vähävaraisten potilaiden sairaanhoito.

Minäkin ostan öljyä. Jos joku minun panoksellani saa vaikka munuaisdialyysin - ajatus sen mahdollisuudesta saa minut hymyilemään. Itselle pienellä asialla voi olla suuri merkitys jollekulle toiselle. Elämä koostuu pienistä asioista - lähimmäisen rakastamisesta. Ei siksi että minä rakastaisin, vaan Jumala minun kauttani.

Väärissä bileissä

Sonjan kanssa menimme yksi ilta hakemaan Bettinaa ja hänen kaveriansa Saaraa synttäreiltä. Saaran isä oli heidät sinne vienyt, ja minulla oli kirjalliset ohjeet talon sijainnista. Löysimme juhlatalon metelin perusteella, ja ovikin oli valmiiksi jätetty auki. Varmistimme, että olemme juhlatalossa, ja näin kuulemma oli asia. Meidät toivotettiin tervetulleiksi - ählän-wa-sählän - ja ohjattiin olohuoneeseen, missä vieraat seurasivat hehtaarikokoiselta ruudulta Mr Beanin kommelluksia kesälomalla Ranskassa. Lapset seurasivat samaa elokuvaa tyynyillä maaten ja hysteerisesti nauraen. Isäntä tarjoili juomia ja syötävää. Huoneessa oli vain pieniä lapsia, mutta isommat olivat tietysti jossakin muualla, sillä tiesin Bettinan nähneen elokuvan jo aiemmin.

Katselimme aikamme Beanin tölväilyjä, ja vitsailin Sonjalle, että olemme luultavasti väärissä bileissä, kun lapsista ei näkynyt vilaustakaan. Lopulta tyhjensimme lautasemme, päätimme etsiä itse lapset ja lähteä. Kurkistelimme toisiin huoneisiin, mutta muita lapsia ei koko talossa näkynyt. Löysimme sitten isännän, joka ei tuntunut myöskään tietävän kenen lapsista oikein puhumme. Ehkä jossakussa toisessa talossa. Totesimme siis olevamme ihan oikeastikin väärillä synttäreillä. Arabityyliin vieraanvarainen isäntä vain vakuutteli, ettei mitään ongelmaa ole - mish mushkilee - ja toivotteli meidät tervetulleiksi jäämään juhliin. Tajusin, että oli muslimien uskonnollisen juhlan aika, ja he ajattelivat meidän tulleen tervehdyskäynnille sen vuoksi. Luikimme noloina ja naureskellen tiehemme. Olimme sentään oikealla kadulla.

Mandoliinimies odottaa messiasta - sotilaat hampurilaisia

Georgen ja Jaffo -kadun kulmassa soittaa aina sama juutalainen mies syntikan säestyksellä mandoliinia. Ja suunnilleen samaa biisiäkin. Joka kerta ohi mennessäni päätän ottaa kuvan ja tänään lopultakin teen sen. Hän odottaa palaavaksi messiasta, jonka kuva on hänen rahalippaansa edessä. Samaa parrakasta messiasta mainostetaan paikallisbussin kyljessä ja julisteissa, joita on pitkin kaupunkia.

Minäkin pudotan kolikon lippaaseen, valokuvasta lähinnä .. minun Messiaani on tullut jo.

Selailen kirjakaupassa kirjaa, joka kertoo toisesta, "kadonneesta messiaasta." Hän kääntyi myöhemmin muslimiksi, ja monet hänen seuraajistaan tekivät samoin. Toiset uskoivat häneen messiaana kääntymättä itse islamiin. Jotkut häntä "vääräksi" messiaaksikin kutsuivat.

Jalankulkijoille palaa punainen valo. Olen aikeissa ylittää kadun paikalliseen tyyliin, koska liikennettä on vähän. Valoissa on minun lisäkseni mustahattuinen ortodoksijuutalainen odottaen uskollisesti valojen vaihtumista. Jäänkin paikalleni odottamaan vihreää. Haluan näyttää, että minäkin osaan täyttää lain.

Seison MacDonaldsin jonossa, ja edelläni on joukko aseistettuja sotilaita, joilta menee asiansa selvittämiseen tolkuttomasti aikaa. Otan muutaman kuvankin odottaessani, vaikka ei siinä mitään ihmeellistä ole että sotilailla on kiväärit mukana Macissakin.

Kun täällä haluaa juustohampurilaisen, pitää muistaa tilata se juustolla, tai muuten juustoburgeri tulee ilman juustoa. Kosherina - ei lihaa ja maitotuotteita yhdessä. Joissakin ravintoloissa ei edes saa samassa pöydässä syödä maito- ja lihatuotteita. Maassa maan tavalla. Kinkkupitsasta on turha haaveillakaan; sikaa ja juustoa muka samassa ruuassa!

Ramallahissa ostan lelukaupasta hunnutetun muslimi-barbinuken. Se on oikeasti Fulla eikä Barbie. Kysyn, eikö löytyisi myös niqab -barbieta, sellaista, jonka kasvoillakin on huntu. Ei kuulemma ole, vaikka muistan nähneeni telkkarissa mainoksen. Taisi olla Dubain tavarataloissa. Myyjä yrittää sen sijaan myydä minulle yli metrin mittaista patterinukkea, joka puhuu kuulemma arabiaa. Olisi pitänyt edes kuunnella miten laaja sanavarasto nukella on - siitä olisi voinut saada hyvän arabian opettajan. Istuessani bussissa pohdin, olisinkohan joutunut ostamaan arabiaa puhuvalle nukelle oman bussilipun.

Kalan vatsassa

Jaffon Immanuel -kirkossa on ikoni, joka esittää Joonaa kalan vatsassa. Ikoni on sininen ja kalan vatsa litteä ja suuri. Katselin ikonia ja kuvittelin, miten Joona nousi Jaffosta Tarsisiin menevään laivaan. Hän halusi matkustaa meren yli pois Herran ulottuvilta, kun Herra kutsui häntä Niniveen.

Seuraavana aamuna istuin rannalla ja tähyilin merelle. Valasta tai muutakaan suurta kalaa ei ollut näkyvissä. Joku laiva seilasi kaukana horisontissa. Kuvittelin olevani kalan tahmeassa ja tunkkaisessa vatsassa, tulisinkohan merisairaaksi vai potisinko ahtaan paikan kammoa. Kolme päivää - sytyttäisin vatsan pimeydessä kynttilän, kiipeäisin kalan nieluun ja sitä kautta sen suuhun. Kuvittelen kalan hetulaisen suun - se tuntuisi varmaan samalta kuin kulkisi autoa pesevien harjojen läpi huoltoseman pesupaikalla. Jumala käski kalan oksentaa kuivalle maalle ja kala totteli. Pääsisin rannalle uimatta ja kala palaisi syvyyksiin ....

Joskus tuntuu kun olisi kalan vatsassa. Elämä on tahmeaa ja pimeää, mutta Jumala varustaa meidät kynttilöillä pimeässäkin. Hän voi nostaa syvyyksistä kuivalle maalle. Kun omat voimat eivät riitä poispääsyyn kalan vatsasta, hän voi järjestää senkin - vaikka oksennuttamalla.

Jerusalemissa ei ole valaita, ja torilla myytävät suuret kalatkin ovat jo kuolleita. Eivät ne minua nielaise. En noussut laivaan Jaffosta, vaan palasin takaisin Jerusalemiin - minun Niniveeni.

Pääsiäissunnuntaina

Pääsiäinen (juutalaisten Pesach) alkaa olla ohi. Juutalaiset ovat syöneet katkerat yrttinsä ja happamattomat leipänsä Egyptin orjuudesta vapautumisen muistoksi. Ortodoksit ovat rituaalisella tuliseremoniallaan symbolisoineet ylösnousemusta.

Me olemme kuunnelleet Händelin Matteuspassion hepreaksi, kävelleet Via Dolorosan ja todenneet puutarhahaudan tyhjäksi.

Tänä vuonna ortodoksien pääsiäinen oli samaan aikaan kuin meillä, joten pääsiäisjuhlat loppuvat nopeammin. Joskus ne kestävät viikkoja. Yritän yhä vain arvailla kauppojen aukioloaikoja. Vanhassa kaupungissa tai kaupungin itäpuolella löytää varmimmin kauppoja auki tällaisina päivinä. Kristus on ylösnoussut! Munat symbolisoivat uutta elämää.

Tervetuloa Jerusalemiin

Olet Sirpa Rissasen blogissa. Kirjoittelen kuulumisia arkipäivän elämästäni Jerusalemissa tällä sivulla.

Asumme noin 5 km Jerusalemin keskustasta etelään. Liikenneruuhkat eivät onneksi ole Nairobin luokkaa ja tiet täällä ovat hyvät. Pahimmillaan saattaa matka keskustaan kestää tunnin, mutta yleensä siitä selviää parissakymmenessä minuutissa. Lapset kulkevat bussilla Jerusalemin kansainväliseen kouluun.

Talven aikana satoi kaksi kertaa lunta. Kevät on ollut pölyinen, ja siitepölyn lisäksi tuuli tuo hiekkaa etelästä. Kylmistä illoista huolimatta talven selkä on taittunut, mutta ajatukseni harhailevat usein Afrikan lempeissä ja samettisissa öissä ...